Schulers Books Online

books - games - software - wallpaper - everything

Bride.Ru

Books Menu

Home
Author Catalog
Title Catalog
Sectioned Catalog

 

- The Kalevala - 20/116 -


summahan Sariolahan. Siinä seppo Ilmarinen jopa kulki jotta joutui! Kulki tuulen tietä myöten, ahavan ratoa myöten, yli kuun, alatse päivän, otavaisten olkapäitse; päätyi Pohjolan pihalle, Sariolan saunatielle, eikä häntä koirat kuullut eikä haukkujat havainnut. Louhi, Pohjolan emäntä, Pohjan akka harvahammas tuop' on päätyvi pihalle. Itse ennätti sanoa: "Mi sinä lienet miehiäsi ja kuka urohiasi? Tulit tänne tuulen tietä, ahavan rekiratoa, eikä koirat kohti hauku, villahännät virkkaele!" Sanoi seppo Ilmarinen: "En mä tänne tullutkana kylän koirien kuluiksi, villahäntien vihoiksi, näillen ouoillen oville, veräjille vierahille." Siitä Pohjolan emäntä tutkaeli tullehelta: "Oletko tullut tuntemahan, kuulemahan, tietämähän tuota seppo Ilmarista, takojata taitavinta? Jo on viikon vuotettuna sekä kauan kaivattuna näille Pohjolan perille uuen sammon laaintahan." Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Lienen tullut tuntemahan tuon on seppo Ilmarisen, kun olen itse Ilmarinen, itse taitava takoja." Louhi, Pohjolan emäntä, Pohjan akka harvahammas, pian pistihe tupahan, sanovi sanalla tuolla: "Neityeni nuorempani, lapseni vakavimpani! Pane nyt päällesi parasta, varrellesi valke'inta, hempe'intä helmoillesi, ripe'intä rinnoillesi, kaulallesi kaunihinta, kukke'inta kulmillesi, poskesi punottamahan, näköpääsi näyttämähän! Jo on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, saanut sammon laaintahan, kirjokannen kirjantahan." Tuop' on kaunis Pohjan tytti, maan kuulu, ve'en valio, otti vaattehet valitut, pukehensa puhtahimmat; viitiseikse, vaatiseikse, pääsomihin suoritseikse, vaskipantoihin paneikse, kultavöihin kummitseikse. Tuli aitasta tupahan, kaapsahellen kartanolta silmistänsä sirkeänä, korvistansa korkeana, kaunihina kasvoiltansa, poskilta punehtivana; kullat riippui rinnan päällä, pään päällä hopeat huohti. Itse Pohjolan emäntä käytti seppo Ilmarisen noissa Pohjolan tuvissa, Sariolan salvoksissa; siellä syötti syöneheksi, juotti miehen juoneheksi, apatti ani hyväksi. Sai tuosta sanelemahan: "Ohoh seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen! Saatatko takoa sammon, kirjokannen kirjaella joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta, ohran pienestä jyvästä, kesäuuhen untuvasta, niin saat neion palkastasi, työstäsi tytön ihanan." Silloin seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: "Saattanen takoa sammon, kirjokannen kalkutella joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta, ohran pienestä jyvästä, kesäuuhen untuvasta, kun olen taivoa takonut, ilman kantta kalkuttanut ilman alkusen alutta, riporihman tehtyisettä." Läksi sammon laaintahan, kirjokannen kirjontahan. Kysyi paikalta pajoa, kaipasi sepinkaluja: ei ole paikalla pajoa, ei pajoa, ei paletta, ahjoa, alasintana, vasarata, varttakana! Silloin seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Akatp' on epäelköhöt, herjat kesken heittäköhöt, eip' on mies pahempikana, uros untelompikana!" Etsi ahjollen alusta, leveyttä lietsehelle noilla mailla, mantereilla, Pohjan peltojen perillä. Etsi päivän, etsi toisen. Jo päivänä kolmantena tuli kirjava kivonen, vahatukko vastahansa. Tuohon seppo seisottihe, takoja tulen rakenti; päivän laati palkehia, toisen ahjoa asetti. Siitä seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, tunki ainehet tulehen, takehensa alle ahjon; otti orjat lietsomahan, väkipuolet vääntämähän. Orjat lietsoi löyhytteli, väkipuolet väännätteli kolme päiveä kesäistä ja kolme kesäistä yötä: kivet kasvoi kantapäihin, vahat varvasten sijoille. Niin päivänä ensimäisnä itse seppo Ilmarinen kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta, mitä tullehe tulesta, selvinnehe valkeasta. Jousi tungeikse tulesta, kaasi kulta kuumoksesta, kaari kulta, pää hopea, varsi vasken-kirjavainen. On jousi hyvän näköinen, vaan onpi pahan tapainen: joka päivä pään kysyvi, parahana kaksi päätä. Itse seppo Ilmarinen ei tuota kovin ihastu: kaaren katkaisi kaheksi, siitä tunkevi tulehen; laitti orjat lietsomahan, väkipuolet vääntämähän. Jop' on päivänä jälestä itse seppo Ilmarinen kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta: veno tungeikse tulesta, punapursi kuumoksesta, kokat kullan kirjaeltu, hangat vaskesta valettu. On veno hyvän näköinen, ei ole hyvän tapainen: suotta lähtisi sotahan, tarpehetta tappelohon. Se on seppo Ilmarinen ei ihastu tuotakana: venon murskaksi murenti, tunkevi tulisijahan; laitti orjat lietsomahan, väkipuolet vääntämähän. Jo päivänä kolmantena itse seppo Ilmarinen kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta: hieho tungeikse tulesta, sarvi kulta kuumoksesta, otsassa otavan tähti, päässä päivän pyöryläinen. On hieho hyvän näköinen, ei ole hyvän tapainen: metsässä makaelevi, maion maahan kaatelevi. Se on seppo Ilmarinen ei ihastu tuotakana: lehmän leikkeli paloiksi, siitä tunkevi tulehen; laitti orjat lietsomahan,


The Kalevala - 20/116

Previous Page     Next Page

  1   10   15   16   17   18   19   20   21   22   23   24   25   30   40   50   60   70   80   90  100  110  116 

Schulers Books Home



    Related Links:

 Games Menu

Home
Balls
Battleship
Buzzy
Dice Poker
Memory
Mine
Peg
Poker
Tetris
Tic Tac Toe

Google
 
Web schulers.com
 

Schulers Books Online

books - games - software - wallpaper - everything