Schulers Books Online

books - games - software - wallpaper - everything

Bride.Ru

Books Menu

Home
Author Catalog
Title Catalog
Sectioned Catalog

 

- The Kalevala - 40/116 -


Ukon ilman iskemillä. Kivet koskesta kokosi, saattoi löylyn lyötäviksi, ve'et lemmen lähtehestä, heraisesta hettehestä. Taittoi vastan varvikosta, lempivastasen lehosta, hauteli metisen vastan metisen kiven nenässä. Laati piimäistä poroa, ytelmäistä saipuata, saipuata säihkyväistä, säihkyväistä, suihkuvaista, sulhon pään pesettimeksi, vartalon valattimeksi. Itse seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, takoi neien tarpehia, päällispankoja paranti yhen kylyn joutuessa, yhen saunan saapuessa; ne työnti tytön kätehen. Tyttö tuon sanoiksi virkki: "Jo nyt saunan saustuttelin, lämmitin kylyn utuisen, hauoin vastat valmihiksi, lempivastat liehautin. Kylve, veikko, kyllältäsi, vala vettä vallaltasi, pese pääsi pellaviksi, silmäsi lumisiruiksi!" Siitä seppo Ilmarinen kävi itse kylpemähän sekä kylpi kylläksensä, valelihe valkeaksi; pesi silmät sirkeäksi, silmäkulmat kukkeaksi, kaulansa kananmuniksi, koko varren valkeaksi. Tuli saunasta tupahan, - tuli tuntemattomana, kasvot vallan kaunihina, poskipäät punertavina. Siitä tuon sanoiksi virkki: "Annikki sisarueni! Tuo nyt paita palttinainen, kanna vaattehet vakaiset, millä vartta valmistelen sulhoseksi suoritessa!" Annikki hyväniminen toip' on paian palttinaisen hipiälle hiettömälle, iholle alastomalle; siitä kaatiot kapoiset, nuo emosen ompelemat, sivuille syettömille, luien tuntumattomille. Toi siitä sukat sulavat, emon impenä kutomat, säärille säsyttömille, luuttomille pohke'ille; siitä kengät kelvolliset, Saksan saappahat parahat päälle sukkien sulien, emon neinnä neulomien. Haki haljakan sinisen, alta maksankarvallisen, päälle paian palttinaisen, tuon on aivan aivinaisen; siihen sarkakauhtanaisen, veroin neljin vieritetyn, päälle haljakan sinisen, tuon on uuen uutukaisen; tuhatnyplän uuen turkin, saoin kaunoin kaunistetun, päälle sarkakauhtanaisen, tuon veralla vierittämän; vielä vyön on vyöhyställe, kultakirjan kussakkaisen, emon impenä kutoman, kassapäänä kaikuttaman; siitä kirjakintahaiset, kultasuiset sormikkahat, Lapin lapsien latomat, kätösille kaunihille; siitä pystyisen kypärin kultaisille kutrisille, tuon isonsa ostamaisen, sulhaismiesnä suorittaman. Siitä seppo Ilmarinen vaatettihe, valmistihe, pukihe, somistelihe. Sanoi sitte orjallensa: "Valjasta nyt viljo varsa kirjokorjasen etehen lähteäkseni ajohon, mennäkseni Pohjolahan!" Orja tuon sanoiksi virkki: "On meillä oroista kuusi, kauran syöpeä hepoa. Minkä noista valjastaisin?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Sie ota paras oronen: pistä varsa valjahisin, ruskea re'en etehen! Pane kuusi kukkulaista, seitsemän siniotusta vempelille viekumahan, rahkehille raukumahan, jotta kaunot katsahtaisi, impyet ihasteleisi! Kanna tuohon karhun talja päällä istuellakseni, tuopa toinen, turskan talja kirjokorjan katteheksi!" Tuo orja alinomainen, rahan pantu palkkalainen pisti varsan valjahisin, ruskean re'en etehen. Pani kuusi kukkulaista, seitsemän siniotusta vempelille viekumahan, rahkehille raukumahan. Kantoi tuohon karhun taljan istuaksensa isännän, toip' on toisen, turskan taljan kirjokorjan katteheksi. Itse seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, Ukkoa rukoelevi, Pauannetta palvoavi: "Laske, Ukko, uutta lunta, visko hienoa vitiä, lunta korjan luikutella, vitiä re'en vilata!" Laskip' Ukko uutta lunta, viskoi hienoista vitiä; se katti kanervan varret, peitti maalta marjan varret. Siitä seppo Ilmarinen istuikse teräsrekehen; sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Lähe nyt, onni, ohjilleni, Jumala rekoseheni! Onni ei taita ohjaksia, Jumala ei riko rekeä." Otti ohjakset kätehen, siiman toisehen sivalti, heitti siimalla hevoista, itse tuon sanoiksi virkki: "Lähe nyt, laukki, laskemahan, liinaharja, liikkumahan!" Ajavi hypittelevi meren hietaharjuloita, simasalmien sivutse, leppäharjun hartioitse. Ajoi rannat raksutellen, rannan hiekat helskytellen: somer silmille sirisi, meri parskui parmahille. Ajoi päivän, ajoi toisen, kohta kolmannen ajavi; jo päivänä kolmantena yllättävi Väinämöisen. Sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Oi on vanha Väinämöinen! Tehkämme sula sovinto, jos on kiistoin kihlonemme, kiistoin käynemme kosissa: ei neittä väellä vieä, vastoin mieltä miehelähän." Sanoi vanha Väinämöinen: "Teen minä sulan sovinnon: ei neittä väellä vieä, vastoin mieltä miehelähän. Sille neiti antaminen, kelle mielensä tekevi, pitämättä pitkän kaihon, vihan viikon kantamatta." Ajoivat e'elle siitä matkoansa kumpainenki: pursi juoksi, ranta roikki, oro juoksi, maa jämäsi. Kului aikoa vähäisen, pirahteli pikkaraisen. Jopa haukkui hallikoira, linnan lukki luskutteli pimeässä Pohjolassa, sangassa Sariolassa; hiisti ensin hiljemmältä, harviammalta murahti perän lyöen pientarehen, hännän maahan torkutellen. Sanoi Pohjolan isäntä: "Käyös, tyttö, katsomahan, mitä haukkui hallikoira, luppakorva luikutteli!" Tytti taiten vastaeli:


The Kalevala - 40/116

Previous Page     Next Page

  1   10   20   30   35   36   37   38   39   40   41   42   43   44   45   50   60   70   80   90  100  110  116 

Schulers Books Home



    Related Links:

 Games Menu

Home
Balls
Battleship
Buzzy
Dice Poker
Memory
Mine
Peg
Poker
Tetris
Tic Tac Toe

Google
 
Web schulers.com
 

Schulers Books Online

books - games - software - wallpaper - everything