Schulers Books Online

books - games - software - wallpaper - everything

Bride.Ru

Books Menu

Home
Author Catalog
Title Catalog
Sectioned Catalog

 

- The Kalevala - 70/116 -


kaikki piiat pilkkoaisin, nauraisin sataki naista, tuhat muuta morsianta." Sanoi äiti Lemminkäisen: "Mi sinulla, poikueni? On sulle satunen saanut Pohjolassa käyessäsi, vainko liioin syötyäsi, syötyäsi, juotuasi olet öisillä sijoilla nähnyt outoja unia?" Silloin lieto Lemminkäinen sai tuossa sanoneheksi: "Akat noita arvelkohot öisiä unennäköjä! Muistan yölliset uneni, sen paremmin päivälliset. Oi emoni, vanha vaimo! Sääli säkkihin evästä, pane jauhot palttinahan, suolat riepuhun sovita! Pois tuli pojalle lähtö, matka maasta ottaminen, tästä kullasta ko'ista, kaunihista kartanosta: miehet miekkoja hiovat, kärestävät keihä'itä." Emo ennätti kysyä, vaivan nähnyt vaaitella: "Miksi miekkoja hiovat, kärestävät keihä'itä?" Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Siksi miekkoja hiovat, kärestävät keihä'itä: mun poloisen pään varalle, vasten kauloa katalan. Tuli työ, tapahtui seikka noilla Pohjolan pihoilla: tapoin pojan pohjolaisen, itsen Pohjolan isännän. Nousi Pohjola sotahan, takaturma tappelohon vasten vaivaista minua, yksinäisen ympärille." Emo tuon sanoiksi virkki, lausui vanhin lapsellensa: "Jo sanoin minä sinulle, jo vainen varoittelinki, yhä kielteä käkesin lähtemästä Pohjolahan. Mahoit olla oikeassa, eleä emon tuvilla, oman vanhemman varassa, kantajasi kartanossa, ei oisi sotoa saanut, tapahtunut tappeloa. "Kunne nyt, poikani poloinen, kunne, kannettu katala, lähet pillan piilentähän, työn pahan pakenentahan, ettei pää pahoin menisi, kaula kaunis katkeaisi, tukka turhi'in tulisi, hivus hieno lankeaisi?" Sanoi lieto Lemminkäinen: "En tieä sitä sijoa, kunne painuisin pakohon pillojani piilemähän. Oi emoni, kantajani! Kunne käsket piilemähän?" Sanoi äiti Lemminkäisen, itse lausui, noin nimesi: "En mä tieä, kunne käsken, kunne käsken ja kehoitan. Menet männyksi mäelle, katajaksi kankahalle, tuho sielläki tulevi, kova onni kohtoavi: use'in mäkinen mänty pärepuiksi leikatahan, usei'in kataja kangas seipähiksi karsitahan. "Nouset koivuksi norolle tahikka lehtohon lepäksi, tuho sielläki tulisi, kova onni kohti saisi: use'in noroinen koivu pinopuiksi pilkotahan, use'in lepikkölehto hakatahan halmeheksi. "Menet marjaksi mäelle, puolukaksi kankahalle, näille maille mansikoiksi, mustikoiksi muille maille, tuho sielläki tulisi, kova onni kohtoaisi: noppisivat nuoret neiet, tinarinnat riipisivät. "Mene hauiksi merehen, siiaksi silajokehen, tuho sielläki tulisi, kova loppu loukahtaisi: mies nuori, noentolainen, veisi verkkonsa vesille, nuoret nuotalla vetäisi, vanhat saisi verkollansa. "Menet metsähän sueksi, korpimaille kontioksi, tuho sielläki tulisi, kova onni kohtoaisi: mies nuori, noen näköinen, kärestäisi keihä'änsä surmataksensa sutoset, metsän karhut kaataksensa." Silloin lieto Lemminkäinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Itse tieän ilke'immät, paikat arvoan pahimmat, kussa surma suin pitäisi, kova loppu loukahtaisi. Oi emo, elättäjäni, maammo, maion-antajani! Kunne käsket piilemähän, kunne käsket ja kehoitat? Aivan on surma suun e'essä, paha päivä parran päällä, yksi päivä miehen päätä, tuskin täytehen sitänä." Silloin äiti Lemminkäisen itse virkki, noin nimesi: "Sanon ma hyvänki paikan, ani armahan nimitän, missä piillä pillomuksen, paeta pahan-alaisen: muistan maata pikkuruisen, tieän paikkoa palasen, syömätöintä, lyömätöintä, miekan miehen käymätöintä. Sie vanno valat ikuiset, valehettomat, vakaiset, kuunna, kymmennä kesänä et sotia käyäksesi hopeankana halulla tahi kullan tarpehella!" Sanoi lieto Lemminkäinen: "Vannon mie valat vakaiset, en kesänä ensimäisnä, tok' en vielä toisnakana saa'a suurihin sotihin, noihin miekan melskehisin. Viel' on haavat hartioissa, syvät reiät ryntähissä entisistäkin iloista, mennehistä melskehistä suurilla sotamä'illä, miesten tappotanterilla." Silloin äiti Lemminkäisen sanan virkkoi, noin nimesi: "Otapa isosi pursi, lähe tuonne piilemähän ylitse meren yheksän, meri-puolen kymmenettä, saarehen selällisehen, luotohon merellisehen! Siell' ennen isosi piili, sekä piili jotta säilyi suurina sotakesinä, vainovuosina kovina; hyvä oli siellä ollaksensa, armas aikaellaksensa. Siellä piile vuosi, toinen, käy kotihin kolmannella tutuille ison tuville, vanhempasi valkamoille!"

Yhdeksäskolmatta runo

Lemminkäinen, lieto poika, itse kaunis Kaukomieli, saapi säkkihin evästä, kesävoita vakkahansa, vuoeksensa voita syöä, toiseksi sianlihoa. Siitä läksi piilemähän, sekä läksi jotta joutui. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo lähenki, jo pakenen koko kolmeksi kesäksi, viitiseksi vuotoseksi. Heitän maat matojen syöä, lehot ilvesten levätä, pellot peuran piehtaroia, ahot hanhien asua. "Hyvästi, hyvä emoni! Kun tulevi Pohjan kansa, Pimentolan pitkä joukko


The Kalevala - 70/116

Previous Page     Next Page

  1   10   20   30   40   50   60   65   66   67   68   69   70   71   72   73   74   75   80   90  100  110  116 

Schulers Books Home



    Related Links:

 Games Menu

Home
Balls
Battleship
Buzzy
Dice Poker
Memory
Mine
Peg
Poker
Tetris
Tic Tac Toe

Google
 
Web schulers.com
 

Schulers Books Online

books - games - software - wallpaper - everything