Schulers Books Online

books - games - software - wallpaper - everything

Bride.Ru

Books Menu

Home
Author Catalog
Title Catalog
Sectioned Catalog

 

- Kanteletar - 10/161 -


Likat saunan lattialla mustalla varrellansa.

Tyttö. Likat makaa aitassansa verkaviitan alla, Pojat pitkin pihoa ja tallin lattialla.

Poika. Likka parat aitoissansa monta yötä valvoo, Ikävissä itkevät, kun sutten pennut ulvoo.

Tyttö. Likoill' ompi onnen aika aivan ihanainen, Pojill' itku, kuikutus ja elo tuhmanlainen.

Poika. Minne tytöt joutuisivat, jos ei pojat korjais? Iän kaiken itkisivät, oisivat toisen orjat.

Tyttö. Mitä tuosta hyötyisin, jos huonon pojan naisin?-- Viinanjuojan, mieron ruojan, tuskan, ristin saisin.

Poika. Moni tyttö, sievä tyttö, havatsi sen hiljaan, Että jo oli joutununna vanhan piian kirjaan.

Tyttö. Tämä vuos' on tämmöistä ja toinen vuos' on toista, Vaan ei tälle tyttärelle viinanjuojat loista.

Poika. Vanha piika harmajapää se on kun telkkä tiellä, Mykättää ja mäkättää sen kovan ilman eellä.

Tyttö. Emmä ole vallan vanha, enkä vallan nuori, Sen nyt saatan sanoaki: sinust' emmä huoli.

Poika. Minä poika, kaunis poika niinkun merikaisla, Et sä löyä Suomen maalta toista tämänlaista.

Tyttö. Jos oisi viina puuttunut jo viittä vuotta ennen, Oisit kyllä tyttöjä saava, naisit vaikka kenen.

Poika. Piiat pirun riivatut ne pojilta viinan estää; Pojat herran siunatut ne juovat minkä kestää.

Tyttö. Siit' on pojilla surua, kun viina paljo maksaa; Likat itsensä elättää, kun työtä tehä jaksaa.

Poika. Elä sinä likan ruoja minua nyt pilkkaa,-- Vielä minun taskussani hopiatki hilkkaa.

Tyttö. Poika rahansa menettävi olvehen ja viinaan; Tytöt ei pane rahojaan, kun silkkihin ja liinaan.

Poika. Voi kun olen joutunutki näien likkain varviin, Näistä emmä muuta saa, kun monta mieliharmii.

Tyttö. Mahoit olla tulematta, olla kotonasi; Ei sua tänne toivottu, ei tietty tuloasi.

Poika. Ei nyt auta, ei nyt auta, ei nyt auta mitään, Luotu olen lähtemään ja lähteä mun pitää.

Tyttö. Toki saatki lähteä ja parempi oisi ollut, Kun et oisi ollenkana tähän kylään tullut.

16. Vihaava ystävä.

Oli minullaki ennen ystävä, Nyt on mulla vihamies.

Toinen istuu jo kultani sylissä, Toinen suuta jo antelee.

Kuinka taiat nyt mua vihata, Kun ystävät olimma?--

Kuinka taitaa silmäni katsella Toista kultani sylissä?

Näin suurella syämeni surulla Nimeäs minä muistelen.

Näin suru minun syäntäni vaivaapi, Pois ei lähe mielestä.

Voi jospa se rakkauen kipenä Nyt vieläki eläisi!

Ja Herra nyt tälläki hetkellä Sinun mielesi kääntäköön!

17. Petetyn kirous.

Kirotut olkoot sormet, joill' oven avasit, Kirotut käsivarret, joilla minua halasit!

Kirotut kaksi jalkaa, joill' olit astuva, Kätesi myös kirottu, jolla koskit minua!

Kirotut kanssa silmät, joilla minua katselit, Kirottu viekas kieli, jolla minua viettelit!

Voi suurta surkeutta, johon olin joutuva!-- Kukas sen niin nyt käyvän olis tainnut uskoa.

Kun saisin pienen paatin, aalloille laskisin, Ja koko kotimaani iäksi jättäisin.

Tahi saisin pari lautaa ja maata pikkuisen, Mullassa maatakseni uneni ikuisen.

18. Nauru ja itku.

Astelin kaunista kangasta myöten, Heliätä rannan hiekkoa myöten.

Poro minun pölysi polvilleni, Heliätä hiekkoa helmoilleni.

Menin minä siitä siskoni luoksi, Sisko se ulos mua vastahan juoksi.

Siskoni vei mua kamarihin käymään, Toi sitte ruokaa ja käski mun syömään.

Söin palan eli puolen arvoltani, Kysyin minä siskolta armastani.

"Armahasi ei ole ollunna täällä; Maatapa taitaa marjojen päällä."

Kävin minä armasta katsomahan, Sisko se sivullani astumahan,

Armahani makasi paarten päällä, Silkkinen vaate oli silmien päällä.

Sisko se käski mua nauramahan "Taiat sa toisenki armahan saaha."

Olisinpa nauranut armastani, Vaan empä jaksanut itkultani.

Suu minun nauroi, syämeni itki, Veet ne vierivät poskia pitkin.

Veet ne vierivät poskia myöten, Kulki kun virrassa koskia myöten.

19. Rannalla itkejä.

Läksin minä kesäyönä käymään Sihen laksoon, kussa kuuntelin päivää, Kussa lintuset laulaa, Metsäkanatki ne pauhaa, Ja mun syämeni etsi lepoa ja rauhaa.

Katsoin minä alas vetten puoleen, Näin rannalla tytön kauniin ja nuoren, Joka istui ja itki, Katsoi aaltoja pitkin, Ja hän oli surullinen joka hetki. "Mitä itket sä raukka rannalla yksin?-- Ja sun silmistäsi veet vierivät nytkin. Mikä tuska ja vaiva Sinun syäntäsi kaivaa? Ei anna syänyölläkään hoivaa."

Hän vastasi: "sepä suru mua vaivaa, Kun ei koskaan tule takaisin se laiva, Jossa kultani kulki Poikki aaltojen julki, Minun jätti ja surun syämehen sulki.

Jo nyt outellut olen viikkoa kaksi Juuri tyhjään, näy ei tulevaksi; Mikä mahtanee olla!-- Jopa taisiki kuolla, Vain on vankina meren toisella puolla."

Ja hän katseli vähän aikaa vielä, Näki aalloilla pilven punertavan siellä;-- Pilvi ei ollut vainkaan, Tunsi kultansa laivan-- Ylistetty nyt luoja maan ynnä taivaan!

20. Varpusen olut.

Näin minä unta maatessani, Varpusen panevan oltta; Munankuori oli kuurnana,


Kanteletar - 10/161

Previous Page     Next Page

  1    5    6    7    8    9   10   11   12   13   14   15   20   30   40   50   60   70   80   90  100  110  120  130  140  150  160  161 

Schulers Books Home



    Related Links:

 Games Menu

Home
Balls
Battleship
Buzzy
Dice Poker
Memory
Mine
Peg
Poker
Tetris
Tic Tac Toe

Google
 
Web schulers.com
 

Schulers Books Online

books - games - software - wallpaper - everything